Kesälahden seurakunnan historiaa

Kesälahti sijaitsee läntisen Puruveden ja itäisen Pyhäjärven välisellä kannaksella Keski-Karjalassa. Ruokkeenniemen kupeella sijaitseva Sirnitsan saari on ollut jo kivikaudella n. 5000 vuotta sitten asuttu. Piikivilöydöt todistavat olleen tältä seudulta kauppayhteyksiä Itä-Eurooppaan; toisaalta ne kenties kertovat suomensukuisten kansojen tulleen näille seuduille jo tuolloin kivikaudella l. oletettua aikaisemmin.

Sirnitsan käräjäkallio mainitaan asiakirjoissa v. 1556; noihin aikoihin uskonpuhdistajamme Mikael Agricola oli rauhanneuvottelumatkalla Moskovassa. V:n 1595 Täyssinän rauhan raja kulki Käräjäkallion kautta. Tuolloin Kesälahti jäi Käkisalmen läänin Kurkijoen pogostan Uukuniemen kappeliin. V:n 1617 Stolbovan rauhan jälkeen viisi Kesälahden kylää liitettiin Käkisalmen läänin mukana Ruotsin valtakuntaan. Heti tämän jälkeen näillä seuduilla alkoi voimakas luterilainen käännytystyö. Useat kreikanuskoiset perheet jättivät asuinsijansa ja siirtyivät Aunukseen ja Tveriin. Kreikanuskoisilla oli täällä tsasouna.

Valamon luostari luopui täkäläisistä maaomaisuuksistaan 9.6.1630. Luterilainen seurakunta tänne perustettiin 1630-luvun alussa Kesälahti-Uukuniemi nimellä. Seurakunnan perustamisaika ei ole säilynyt missään, mutta vuoden 1632 tilikirjoissa mainitaan, että Kesälahden luterilaiselle kirkkoherralle Martinus Martinpoika Fabritiukselle on maksettu palkkaa. Tästä merkinnästä lähdetään laskemaan Kesälahden seurakunnan historiaa.Alkuun seurakunnallista elämää ja toimintaa Kesälahti-Uukuniemellä johti yhteinen kirkkoherra. V. 1725 Kesälahti sai oman kirkkoherran. Nykyinen kirkkoherra on 27 virassa oleva seurakunnan paimen.

Kesälahden ensimmäisen luterilaisen kirkon rakentamisesta ei myöskään löydy asiakirjoista mitään, mutta 1640-luvun alussa piirrettyyn karttaan on merkitty Kesälahden kirkko. Ensimmäisen kirkon kunnon rapistuttua uusi kirkko rakennettiin Uukuniemelle; todennäköisesti salaman iskusta se kuitenkin paloi jo saman vuoden kesällä.

Uuden kirkon rakentamisen kesälahtelaiset saivat alulle v. 1746. Kirkko rakennettiin ensimmäisen kirkon paikalle nykyisen vanhan pappilan mäelle. Rakentajana oli Eskil Kallenius. V. 1770 kirkon viereen rakennettiin Matti Petrellin toimesta kellotapuli, mikä sitten v.1836 siirrettiin kolmannen kirkon kupeelle ja on paikallaan edelleen.

V. 1815 Seurakunta sai määräyksen uuden kirkon rakentamisesta, mutta kun kirkon paikasta ei päästy yksimielisyyteen rakentaminen jäi. Vihdoin v. 1830 saatiin aikaan päätös, että kirkko rakennetaan Kapakankaalle, minne oli perustettu jo uusi hautausmaa. Paikka on sama, missä nykyinenkin kirkkomme sijaitsee. Kirkon piirustukset teki italialaissyntyinen Charles Bassi, maamme ensimmäinen yksityisten rakennusten intendentti. Rakennusmestarina toimi savitaipalelainen Daavid Rahikainen, hän oli mestarina myös kellotapulia siirrettäessä ja laitettaessa uuteen asuun.

Kolmannen kirkon pohjapiirustus oli tasavartinen risti, jossa ristinsakaroiden väliset kulmat oli viistottu tilavuutta ja näkyvyyttä ajatellen. Kirkossa oli kupukattoinen keskustorni. Tornin sisus aukeni kirkkoon, joten se antoi kirkkoon valoa ylhäältä käsin.
Kaihoten vanhat kesälahtelaiset vieläkin muistelevat entisen kirkon valoisaa ja kaunista sisustusta, mikä kertoi 1800-luvun kirkonrakentajien, puuseppien ja kirvesmiesten kätten taidoista myös isiemme ja äitiemme rakkaudesta seurakuntaan.

Kesällä 1941 heinäkuun 2 pv kirkko paloi venäläisten pudottaessa Kesälahdelle palopommeja. Jäljelle jäi vain kolmet betoniset portaat. Myös pappila, joka oli rakennettu entisten kirkkojen paikalle ja joka sijaitsi nykyisen vanhan pappilan paikalla, paloi. Monta muutakin rakennusta täältä tuolloin paloi. Kirkkopihaan v. 1836 tuotu vanha kellotapuli säästyi palolta.

Kesälahden vanha kirkko

Jälleenrakennustyöt aloitettiin jo sodan jatkuessa, kesällä 1943 saatiin neljästä sotilasparakista koottua palaneen kirkon läheisyyteen väliaikainen kirkkorakennus jumalanpalveluksia varten. Savonlinnan suojeluskuntapiirin esikunnasta oli seurakunnan toivomuksesta luvattu auttaa seurakuntaa luovuttamalla 3 - 4 parakkia "toistaiseksi ehdolla, että parakkien ulkoasua ja rakennetta ei muuteta, vain ikkunoita saa suurentaa, sillä tilanteen niin vaatiessa ne voidaan ottaa taas sk-piirin käyttöön". Väliaikainen kirkko sijaitsi "kirkkotarhan aitauksen pohjoisella ulkopuolella" eli Ruoman ja Mäntyniemen tien välillä. Kirkko vihittiin käyttöön 12.9.1943, ja se sai palvella seurakuntaa seuraavat seitsemän vuotta. Kirkko oli sangen vaatimaton, pieni ja talvisin kylmäkin, mutta kodikas - alttariseinää juhlisti koruton puuristi.

Syksyllä 1949 Kesälahdella saatiin aloittaa uuden kirkon rakentaminen. - Jo syyskuun 3. pv 1950 vihittiin käyttöön Kesälahden neljäs kirkko, joka oli rakennettu entisen palaneen kirkon paikalle, ja jonka rakentamisen oli tehnyt mahdolliseksi Amerikan luterilaisten kirkkojen lahjoitus.

Kesälahtelaista elämänmenoa on leimannut voimakkaasti rajan tuntuma - jopa niin että pitäjä on usein ollut valtakunnan rajan pirstoma. Pitäjän historiassa on näytellyt osaa idän ja lännen kulttuurien välinen "taistelu" - 1600-luvulle saakka kreikanuskoisuus oli valta-asemassa.

Kesälahden seurakunnan läsnäolevan väestön määrä oli v. 1990 alussa 2906; v. 2001 alussa 2574; enimmillään se on ollut n. 4500 vuonna 1950.
V. 1750 - 1844, v. 1847 - 2860, v. 1900 - 3400.

V. 1890 eräät seurakuntalaiset ovat lahjoittaneet kirkkoon uushopeisen viinikannun, jonka kupeeseen he ovat kaiverruttaneet Raamatun lauseen: "Kaikki janoovat, tulkaa vetten tykö" ( Esaias 55:1 ). Sama kutsu on todellisuutta tänäänkin. Seurakunnan Herra, Jeesus Kristus, kutsuu meitä tykönsä, elävän veden lähteelle kokemaan vapautuksen syntien anteeksiantamuksessa ja ammentamaan voimaa arjen elämään.
 

1.1.2013, samaan aikaan kuntaliitoksen kanssa Kesälahden seurakunta liitettiin Kiteen seurakuntaan ja entisen Kesälahden seurakunnan alueesta muodostettiin Kesälahden kappeliseurakunta.