Ensi sunnuntain aiheena on Hyvä paimen.
Useimmat tuntevat raamatusta Psalmin 23, joka kertoo siitä turvallisuudesta, jota koetaan Hyvän paimenen hoidossa.
Kerrotaan eräästä suuresta tapahtumasta, jossa taitava näyttelijä lausui ulkoa tämän Psalmin ilmeikkäästi ja taitavasti eläytyen.
Esityksen päätyttyä kaikki ihmiset olivat haltioissaan ja nousivat ylös taputtamaan ja osoittamaan kiitosta kuulemastaan.
Saman aikaisesti eräs vanha mies nousi
estraadille ja pyysi, saisiko hänkin vielä lukea tuon tutun Psalmin.
Luvan saatuaan mies aloitti lukemisen ja kaikki hiljenivät kuuntelemaan. Kun Psalmi päättyi, kukaan ei noussut seisomaan, eikä kukaan taputtanut, mutta sensijaan kaikki olivat liikkuttuneita, jotkut itkivät ja monet pyyhkivät silmiään.
Hämentyneenä taitavasti esiintynyt näyttelijä meni vanhan miehen luo ja kysyi,
mistä johtui suuri ero ihmisten reaktioissa kuulemansa jälkeen. Mies vastasi: - sinä tunsit ja osasit hyvin tämän paimenpsalmin mutta minä tunnen paimenen.
"Herra on minun paimeni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdata paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti"
Psalmi 23

IImo Kurkola

Kiteen seurakunta