Rääkkylän seurakunnan historiaa

Jo 1400-luvulla kerättiin veroja Novgorodin arkkipiispalle Ilomantsista ja Kiteeltä, johon nykyinen Rääkkylä tuolloin kuului. Verot kannettiin näädän ja oravan nahkoina. 1500-luvun alkupuolelta lähtien Rääkkylän alueella on ollut ortodoksista väestöä.

Rääkkylä on aina ollut pitäjä rajojen mailla. Rääkkylän kohdalla Ruotsin raja tuli lähemmäksi v. 1595 Täyssinän rauhassa. Stolbovan rauhassa v. 1617 Ruotsin raja siirtyi itään ja Rääkkylän alue liitettiin Ruotsiin. Ortodoksiset asukkaat pelkäsivät pakkokäännytystä luterilaisiksi ja alkoivat muuttaa Venäjälle. Uusi väestö Rääkkylään tuli Savon suunnalta (mm. Rantasalmi). He olivat jo uskonsa puhdistaneita, luterilaisia. Pysyvä asutus Rääkkylässä alkoi v. 1618 Oravilahdelta. Sieltä se levisi ensin Rasivaaraan ja Kiesvaaraan ja sitten Niemisen suuntaan.

Väestöryhmien kesken oli riitoja ja ne aiheuttivat ryöstöjä, hävitys- ja kostoretkiä puolin ja toisin. Tämä vaihe kesti n. 30 vuotta.

Vuoden 1631 maakirjan mukaan Kiteen pogostaan kuuluivat mm. Piimälahti, Rasivaara, Kiesvaara, Oravilahti, Täitimenniemi, Varpasalo ja osa Oravisaloa. Osa Oravisaloa, Hypönniemi ja Hernevaara kuuluivat Liperiin.

Vuonna 1656 alkoi Ruptuurisota, jolloin ortodoksit yrittivät valloittaa nämä alueet ja sota karkotti luterilaisväestön joksikin aikaa pakosalle. Sota kesti kaksi vuotta (1656-1658). Luterilaiset kirkot ja papit joutuivat ahtaalle. Kiteen ja Liperin kirkot poltettiin. Kesälahden kappalainen Samuel Johannis Germanus vietiin vankilaan Moskovaan. Muut papit nähtävästi pakenivat. Sodan lopputuloksena ortodoksiväestön muutto Venäjälle lisääntyi.

1600-luvun lopulla mainitaan Rääkkylä Kiteen kappelina. Kiteen papit kävivät Rääkkylän kirkossa pitämässä jumalanpalveluksia ja pitäjällä muita toimituksia. Jumalanpalveluksia oli joka toinen tai kolmas sunnuntai. Vuonna 1794 alkaa uusi jakso Rääkkylän kappeliseurakunnalla. Kiteen toinen kappalainen Anders Kiljander muutti Rääkkylään Turtialaan, lähellä kirkkoa olevalle tilalleen.

Rääkkylän kappeliseurakunnan asukkaat pyrkivät useaan otteeseen muodostamaan itsenäisen seurakunnan. Ero oli taas v. 1827 vireillä, Kiteeläisten vastustaessa eroa. Rääkkyläläiset anoivat, että Kiteen pitäisi ainakin velvoittaa pitämään apulainen Rääkkylässä. Keisarillinen senaatti antoi päätöksen 20.4.1829, jonka mukaan itsenäistä Rääkkylän seurakuntaa ei muodosteta, mutta kirkkoherran apulainen Rääkkylään kuitenkin saatiin.

Useiden yritysten jälkeen 8.10.1857 annettiin hänen Keisarillisen Majesteettinsa reskripti, jonka mukaan Rääkkylä, Oravisalo ja Hernevaara muodostetaan itsenäiseksi keisarilliseksi seurakunnaksi, jossa on kirkkoherra ja pitäjänapulainen, mutta vasta sen jälkeen, kun Kiteen silloinen kirkkoherra ja Rääkkylän kappalainen ovat viroistaan poistuneet. Siihen meni yli 36 vuotta.

Rääkkylän seurakunnan väkiluku kasvoi 1900-luvun alkupuolelle asti. Suurimmillaan se oli vuonna 1907 (6642 jäsentä). 1900-luvun lopulle mennessä väkimäärä oli puolittunut. Seurakunnan aleneva väkiluku ja talousvaikeudet tuottivat monenlaisia haasteita.

Rääkkylän seurakunta liitettiin Kiteen seurakuntaan kappeliseurakuntana 1.1.2017 alkaen. Yhdistymisen juhlamessu pidettiin Rääkkylän kirkossa loppiaisena 6.1.2017, jolloin paikalla olivat piispat Jari Jolkkonen ja Seppo Häkkinen. Piispa Jolkkonen luovutti tuolloin Rääkkylän seurakunnan Mikkelin hiippakuntaan ja piispa Häkkisen piispalliseen kaitsentaan.

Kirkot

Ensimmäinen oma kirkko Rääkkylään on saatu 1660-luvulla. Se oli Kinnulan tilalla Myllymäellä nykyisen kirjaston vieressä. Siinä pidettiin jumalanpalveluksia joka kolmas sunnuntai. Venäläiset turmelivat isonvihan aikana kirkon niin, ettei siinä voinut kokoontua. Vuonna 1765 kulovalkea tuhosi sen lopullisesti.

Toisen kirkon talonpojat rakensivat omin voimin Oravilahdelle Kuusikon mäelle. Se valmistui keväällä 1739. Se oli väliaikaiseksi tarkoitettu lautakirkko, jota sittemmin korjattiin monta kertaa. Kirkon vihki Tohmajärven kirkkoherra, kontrahtirovasti Johan Kyander. Kirkko oli osin käytössä v. 1793, jolloin tulipalo sen tuhosi.

Kolmannen kirkon paikasta kiisteltiin. Toiset olivat Oravilahden, toiset nykyisen kirkonmäen kannalla. Kirkon piirustukset oli laatinut rakennusmestari Henrik Häger. Kiistan vuoksi asiakirjat toimitettiin Tukholmaan. Siellä kuninkaallinen majesteetti määräsi, että uusi kirkko oli rakennettava Rääkkylän kylään nykyisen kirkon paikalle. Kirkko valmistui v. 1793 ja 2.3.1794 kontrahtirovasti Klas Johan Molander toimitti kirkon vihkimisen kirkkolain mukaan Jumalan huoneeksi. Kolmas kirkko paloi salaman sytyttämänä 1837 sunnuntaina vähän aikaa kirkkoväen lähdön jälkeen.

Palaneen kirkon paikalle rakennettiin väliaikainen lautakirkko ja sitä käytettiin 14 vuotta.

Seurakuntalaisten keskuudessa oltiin taas eri mieltä uuden kirkon paikasta. ”Maakuntalaiset” tahtoivat kirkon Oravilahdelle ja ”saarikansa” ja kirkonkyläläiset tahtoivat säilyttää kirkon nykyisellä paikalla. Asiasta käytiin pitkällisiä riitoja kaikissa oikeusasteissa, kunnes keisarillinen senaatti määräsi kirkon paikaksi nykyisen paikan.

Kirkon suunnitteli ja piirsi arkkitehti E. Lohrman. Voiniemen isäntä omin luvin ja varoin aloitti kirkon rakentamisen nykyiselle paikalle. Virallisesti rakennustyöt aloitettiin vuonna 1849 kirkkorakennusmestari Theodor Tolpon johdolla. Kirkko valmistui 1851 ja Kirkossa on 1200 istuinpaikkaa.

Urut kirkkoon saatiin vasta 1898. Varoja urkuihin oli yritetty hankkia monella tavalla: keräämällä, arpajaisilla ja loput puuttuvat rahat otettiin viinikassasta. Urut rakensi Albanus Jurva (20-äänikertaa). Urut vihittiin käyttöön 20.11.1898.

Kirkkoa korjattiin ensi kerran v. 1915. Kirkon sisämaalaus uusittiin ja kirkkoon saatiin sähkölämmitys v. 1966. Urut uusittiin 1976 Kangasalan Urkutehtaan työnä. Kirkon ulkomaalaus uusittiin v. 1981. Kirkko sai uuden kuparipellistä rakennetun katon v. 1984.

Muita tiloja

Seurakunnan omistuksessa ei ole nykyisellään virka-asuntoja. Pappilat ja Kanttorila on myyty yksityisille. Viimeisin kirkkoherran pappila on Vänskänsalmen rannalla oleva talo. Siellä oli myös kirkkoherranvirasto, kunnes se siirrettiin nykyiseen seurakuntataloon. Seurakuntatalo rakennettiin kirkon lähelle 1960-luvulla.

Seurakunnalla on siunauskappelit kirkonkylässä ja Niemisessä.

Hautausmaita on kolme: kirkonkylässä siunauskappelin vieressä, Kankaan hautausmaa n. 2 km Kiteelle päin ja Niemisen hautausmaa. Lisäksi on Voiniemessä pieni oma hautausmaa. Ortodokseilla on oma hautausmaansa Jaamalla.

(Lyhennelmä Väinö Gröhnin kokoamasta tekstistä seurakunnan 150-vuotisjuhlaan vuonna 2007)

kirkko