Seurakunta lyhyesti

Kiteen  seurakunta kuuluu Mikkelin hiippakuntaan, jonka piispana on Seppo Häkkinen. Ja Savonlinnan rovastikuntaan, jonka lääninrovastina on Mikko Lappalainen Tohmajärveltä.

Kiteen seurakunnassa on osa-aikaiset mukaan lukien 32 vakituista työntekijää.

Seurakunnan kirkollisveroprosentti on 1,7 (kirkkovaltuuston päätös 9.6.2015).

Seurakunnan väkiluku v. 2014 lopussa oli 8 943 (v. 2013 väkiluku 9 279). Kiteen kunnan väestöstä kuului 81,4 % Kiteen ev.-lut. seurakuntaan.

Tilastoluvut v. 2016 (suluissa v. 2015 luvut)

 Kastetut: 63  (45)

 Kuolleet: 139  (141)

 Seurakuntaan muuttaneet: 220  (205)

 Seurakunnasta muuttaneet: 307  (274)

 Kirkkoon liittyneet: 25 (26)

 Kirkosta eronneet: 73  (61)

Historiaa

Kiteen seurakunta

Pohjois-Karjalan vanhimmat asumuskeskustat ovat olleet Kiteellä Kiteenjärven ympärillä ja Ilomantsissa Nuorajärven rannalla 1400-luvulla. Jonkinlainen kirkollinen hallinto oli olemassa. 1570-luvulla alkoi Ruotsin ja Venäjän 25 vuotta kestänyt sota, joka koski Karjalan omistamista. Kitee oli välillä Ruotsin välillä Venäjän hallussa. Vihdoin Stolbovan rauhassa v. 1617 Kitee liitettiin Ruotsin valtakuntaan.

Luterilainen pappi Kiteellä on ollut vuodesta 1630 alkaen, jolloin Yrjö Pietarinpoika Wallius (Jören Petri) oli määrätty Kiteen ja Liperin seurakuntien sielunpaimeneksi. Hänet nimitettiin 15. helmikuuta 1631 Kiteen kirkkoherran virkaan. Kitee kuului Viipurin hiippakuntaan vuoteen 1851 asti, jolloin siirrettiin vastaperustettuun Kuopion hiippakuntaan.

Vuonna 1642 määrättiin rakennettavaksi ensimmäinen luterilainen kirkko Suorlahdelle lähelle Oriveden rantaa. Vuonna 1656 alkoi sota, jolloin sekä luterilainen että kreikkalaiskatolinen kirkko poltettiin väestön keskinäisten riitojen seurauksena.

Arkkitehti  F. Sjöströmin piirtämä harmaakivikirkko on Kiteen neljäs kirkko. Kirkko valmistui v. 1886 ja on peruskorjattu vuosina 1968 ja 1991. Kirkossa on 1500 istumapaikkaa.

Lähde: Kiteen seurakunnan historia 1951

Kirjoittaneet: U. Karttunen ja Eeva Karttunen

 

Kesälahden kappeliseurakunta

Kesälahti sijaitsee läntisen Puruveden ja itäisen Pyhäjärven välisellä kannaksella Keski-Karjalassa. Ruokkeenniemen kupeella sijaitseva Sirnitsan saari on ollut jo kivikaudella n. 5000 vuotta sitten asuttu.

Sirnitsan käräjäkallio mainitaan asiakirjoissa v. 1556; noihin aikoihin uskonpuhdistajamme Mikael Agricola oli rauhanneuvottelumatkalla Moskovassa. V:n 1595 Täyssinän rauhan raja kulki Käräjäkallion kautta. Tuolloin Kesälahti jäi Käkisalmen läänin Kurkijoen pogostan Uukuniemen kappeliin. V:n 1617 Stolbovan rauhan jälkeen viisi Kesälahden kylää liitettiin Käkisalmen läänin mukana Ruotsin valtakuntaan.

Valamon luostari luopui täkäläisistä maaomaisuuksistaan 9.6.1630. Luterilainen seurakunta tänne perustettiin 1630-luvun alussa Kesälahti-Uukuniemi nimellä. Seurakunnan perustamisaika ei ole säilynyt missään, mutta vuoden 1632 tilikirjoissa mainitaan, että Kesälahden luterilaiselle kirkkoherralle Martinus Martinpoika Fabritiukselle on maksettu palkkaa. Tästä merkinnästä lähdetään laskemaan Kesälahden seurakunnan historiaa. Alkuun seurakunnallista elämää ja toimintaa Kesälahti-Uukuniemellä johti yhteinen kirkkoherra. V. 1725 Kesälahti sai oman kirkkoherran.

Kesälahden kaksi ensimmäistä kirkkoa sijaitsivat pappilan mäellä, nykyisen seurakuntatoimiston läheisyydessä. Kolmas kirkko rakennettiin 1830-luvulla nykyisen kirkon paikalle. Kesällä 1941 heinäkuun 2 pv kirkko paloi venäläisten pudottaessa Kesälahdelle palopommeja.

Syyskuun 3. pv 1950 vihittiin käyttöön Kesälahden neljäs kirkko, joka oli rakennettu entisen palaneen kirkon paikalle, ja jonka rakentamisen oli tehnyt mahdolliseksi Amerikan luterilaisten kirkkojen lahjoitus.

1.1.2013, samaan aikaan kuntaliitoksen kanssa, Kesälahden seurakunta liitettiin Kiteen seurakuntaan ja entisen Kesälahden seurakunnan alueesta muodostettiin Kesälahden kappeliseurakunta.